Keikysivut

18.9.2020

Hazy thing from Iisalmi


Olvi toi markkinoille Hi-hop IPA´nsa jalanjäljissä uuden matala-alkoholisen oluen. Ultra-low alc. Session Ruis Mild NEIPA-hybridi kuulostaa kieltämättä aikamoiselta topseilvellingiltä, mutta ilman pannukakkua. Lasissa lepää loppujen lopuksi aika selkeälinjainen sima. Riippuen toki siitä, mitä kuluttaja olueltaan odottaa. 2,5 %:n oluella tuskin haetaan nousuhumalaa, saati muhkeita maltaan mäiskeitä. 

Joku NEIPA-poika voisi lausua jo pelkästään etiketin perusteella muutaman voimasanan siitä, miten löyhästi pyhää kirjainyhdistettä jälleen kerran käytetään. Mild-uskovaiset sen sijaan haistavat pyhäinhäväistyksen jo kaukaa ja kumartavat rukouksen omaisesti brittiläiseen pinttiinsä syljeskellen. Onneksi on sentään ruista, mutta onko sitäkään koskaan tarpeeksi ja lopulta kuitenkin liikaa?


Iisalmen "hazy thing" on paremminkin lazy thing, mutta vastaa kaikin puolin ainakin omia henkilökohtaisia odotuksiani. Tuoksu havisee vienossa lounaistuulessa tuoden mukanaan meren yli trooppisten hedelmien flavoreita. Suutuntuma pohjaa premissiin. Kevyttä, suunmyötäistä, raikasta janon sammuttajaa. Helppo, joku voisi sanoa vetinen, väliolut. Ruis tuo omaa muromaistaan rapsakkuutta poskipäihin samalla, kun kolmen humalan (Sabro, Mosaic, Mandarina Bavaria) kombinaatio hikoiluttaa heinää palmupuiden katveessa.  Vielä vähän suolaa soppaan, ja sorttimix saisi nimiyhdistelmäänsä ainakin yhden genren lisää. 


Näytepakkauksen saatekirjeessään Olvi kertoo kyseisellä tuotteella vastaavansa ”maailmanlaajuiseen terveys- ja hyvinvointitrendiin ja miedompia erikoisoluita kaipaavien kuluttajien tarpeisiin”. Panimo ei ole ensimmäistä kertaa asialla. Johan Olvin perustamisenkin taustalla oli raittiusaate, eli miedompien alkoholijuomien tarjoaminen kansalle viinan sijasta. Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1997 Olvi lanseerasi laimeaksikin haukutun 3,7 %:n oluen "Bisse", jota mainostettiin sloganilla: "Säästä veroissa, juo olutta!". Tämäkin mieto olut oli kuitenkin aikaansa edellä, eikä vielä tuolloin innostanut kuluttajia. 

Matala-alkoholipitoisten oluiden myynti on kuitenkin nykypäivänä kasvanut lähes eksponentiaalisesti ja jopa globaalisti tarkasteltuna etenkin nuorten aikuisten keskuudessa alkoholin kulutus on vähentynyt radikaalisti. Miedoilla, sekä täysin alkoholittomilla oluilla on siis entistä enemmän kysyntää. Markettien hyllyille onkin alkanut ilmestymään kyseisessä tuotekategoriassa jopa juotavia yksilöitä. 

Makusinfonian kannalta ero on kuitenkin huomattava, jos tuotteesta löytyy entisaikojen veroluokituksen mukaisesti edes se harvoin tarjolla nähtävä ykkösvahvuus. Juuri tämän vuoksi, olen erittäin iloinen, että käsillä olevan oluen kaltaista tuotekehitystä tapahtuu ja eri tavoin nautinnollisia oluita alkaa löytymään jokaisesta prosenttiluokasta. Jossain tapauksessa alkoholiprosenteiltaan yli puolet kevyempi keitos saattaa olla jopa vahvempaa versiota maistuvampi.


Samaan aikaan hallituksemme kaavailee ensi vuoden alkuun alkoholiveron nostoa, jonka etulinjassa ovat juuri miedot oluet (< 2,8 %). Suunnitellun korotuksen jälkeen ei tätäkään lestiä saisi enää alta kahden euron. 
Näinkö me kannustamme panimoita marginaalisen vahvuusluokan oluiden tuotekehityksessä? 
Näinkö me edistämme maailmanlaajuisia terveys- ja hyvinvointitrendejä?









 

11.7.2020

Jaarittelevaa adjektiivipöhnäilyä jo vuodesta 2010 - Keikyblogi 10 vuotta🍻🎉


Kymmenen vuotta sitten (11.7.2010) tähän blogiin postattiin ensimmäinen "olutarvio". Olin jo jonkin aikaa kerännyt muistiinpanoja pieneen mustaan vihkoseen maistamistani oluista ja halusin saada näitä mietteitä johonkin digitaaliseen muotoon. Hetken aikaa tämä blogi oli suljettuna vain omaan käyttööni, ja näin ajattelin sen myös pysyvän. Ulkoiset ominaisuudetkin sen jo kertovat. Niihin ei koskaan ole panostettu. Olin perustanut edellisenä vuonna 2009 Facebookkiin Keikyklubi-nimisen suljetun ryhmän, jossa ruodimme muutaman kaverini kanssa tuntemuksiamme maistamistamme oluista. Jossain vaiheessa aloin jakamaan blogini postauksia tälle kaveriporukalle. Lopulta päädyin muuttamaan blogin asetukset julkisiksi.


Keikyblogi viettää siis nyt kymppisynttäreitään, mutta Keikyklubin historia ulottuu aavistuksen pidemmälle. Ensi sysäykseksi voisin määritellä vuoden 2006 olutmaistelun ystäviemme luona Kotkassa. Isäntämme Jussi oli käynyt ostamassa paikallisesta saksalaislähtöisestä elintarvikepuodista kaikki tähän kyseiseen aikaan saatavilla olleet niin sanotut erikoisoluet. Maistelimme nämä läpi ja annoimme tuomiomme. Parhaaksi taisi nousta joku makea tumma tsekki ja jumbosijalle jäi brittiläinen Spitfire, jota myöhemmin olen pitänyt juuri tämän maistelun ansiosta jonkinlaisena oman olutharrastuneisuuteni kulmakivenä. Makuasioista ei voi kiistellä, koska ne kehittyvät. Parhaillaankin lasissani on kirjoitustunnelmaa alleviivatakseni Spitfireä, ja onhan tämä nyt klassisen maukas pubibitter, eikö?


Keikyklubi alkoi siis rakentumaan vuoden 2006 jälkeen. Harjakaisiin päästiin lopulta esikoistamme odottaessa vuonna 2009, kun vaimoni patisti minua aloittamaan jonkin uuden harrastuksen. Olin aina pitänyt lenkkeilyä hölmönä hommana, kunnes luin, että olutta ylistetään yhtenä parhaimmista palautumisjuomista. Eihän siinä kauaa mennyt, kun juoksin jo puolimaratoneja oluen kiilto silmissä ja bloggasin siinä sivussa minkä kerkesin. Onhan se harrastaminen mukavaa toimintaa.


Bloggaaminen on kehittänyt vuosien varrella oluttietämystäni, vaikken tällä saralla mikään asiantuntija olekaan. Matkan aikana olen tutustunut todella moniin oluen ammattilaisiin ja tämä on poikinut myös työtehtäviä oluen ympärillä. Näissä ympyröissä odotan innolla kaikkia tulevia kuvioita.
Viime vuoden loppu puolella blogiin kirjoittaminen alkoi yhtäkkiä kuihtua. Tämähän on kuluvan vuoden toinen postaus, joten hiljaiseksihan se on blogi vetäytynyt. Nähtäväksi jää, mitä tulevaisuudessa täällä tullaan näkemään. Keikyklubi alias sen sijaan halkoo yhä ilmakehää sosiaalisessa mediassa, joten käy tykkää 😀.