Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol2: Orval

Kaikki hyvät oluttarinat alkavat kellarista

Viime vuonna yhteispostauksien saga aloitettiin nostamalla olutkellareista pöytään yksi jos toinenkin Sinebrychoffin Porter. Jokainen blogisteri teki uuden vuoden bloggauksensa omaan vahvaan tyyliinsä nojaten. Jotkut myös kokeilivat samalla jotakin uutta. Joka tapauksessa olutbloggaajan perinteisin lähtökohta tekstin tekoon on istua alas oluen kanssa ja kirjoittaa siitä sekä sen sivusta. Toisilla asia pysyy paremmin näppäimistöllä, mutta kuten allekirjoittaneella tarina saattaa usein livetä käsistä. Hetki on tärkeä. Rauhallinen ja häiriötön ympäristö tai vaihtoehtoisesti autenttinen nauttimispaikka määrittelevät usein oikean hetken kirjoittamiselle. Itselleni tämä tarkoittaa useinmiten aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen ja ainakin näin talvisin takkatulen ääressä fiilistelyä. Lämpimimpinä kuukausina saatan istua tietokoneen kanssa patiolla kesäillasta nautiskellen. Silloin valokuvan ulkosalla näppääminenkin on mukavaa. Paitsi, että yleensä on jo liian pimeää ja iniseviä ötököitä ympärillä. Talvellakaan en harvemmin viitsi olutta kuvaamistarkoituksella pihalla ulkoiluttaa. Suurimman osan fotoista otan siis vuodenajasta riippumatta kellarissa. Mitä sitä kauemmaksi lähteä, kun valikoimakin on siinä vieressä. Mutta onko paras hetki ja aika kirjoittamiselle ylivertainen myös oluen tarjoamalle nautinnolle? Vaikka kirjoittaminen vie osan tiimaa pois, niin se samalla auttaa keskittymään itse olueen ja sen luomiin tarinoihin pään sisällä. Toki yksiä parhaita toveja oluen parissa ovat sosiaaliset tilanteet. Silloin ei olutta jäädä analysoimaan, eikä ole tarkoituskaan. Raumalaiset sen ovat jo kauan sitten sanoneet: "Kali tua kamraatei!".

Silloin tällöin kuva tulee otettua kännykällä niin sanotusti lennosta. Kuten esimerkiksi tässä yllä. Joulunpyhinä retroilin ja tiskasin nostalgisuuden nimissä joitain astioita käsipelillä samalla Orvalia nautiskellen. Kuuman veden höyrystämä tiskiaine korosti oluen omenaisen käynyttä belgihiivaisuutta ja flooraisen hedelmäistä kepeyttä. Lasin vaahto voitti altaan reilusti.
Keittiö on yksi arjen parhaista paikoista oluen nauttimiseen. Varsinkin ruuanlaiton yhteydessä tykkään oluesta jopa enemmän kuin itse ruuan kanssa.
➡ Palataan takaisin kellariin.

Klik!

Orval on ainakin Suomen tieliikenteen mainostetuin olut. Päivittäin törmää (ei kirjaimellisesti) autoihin, joiden takalistoon on kiinnitetty kyseisen oluen tunnus, eli kala. Orvalin munkit ovat selkeästi löytäneet jopa Suomen alkoholilainsäädännöstä iänikuisen porsaanreiän, jolla kiertää oluen mainostamiskielto katukuvassa. Asiaan puuttumattomuus voidaan selittää mainonnan puremattomuudella, koska Orvalia myydään Suomessa kaikesta näkyvyydestä huolimatta hyvin pieniä määriä. Otan kuitenkin vinkkipalkkiot vastaan valtiolta jos sille tielle lähdetään.

Pyhä kolminaisuus

Rusinaisen savuinen kaiku saa eittämättä pontta vuodenajasta, mutta pohja on luotu jo Belgiassa. Tosin taisi olla niin, että silloin oli se takkakin päällä. Nämä siis ovat sellaisia hentoja, mutta vahvoja muistijälkiä sieltä ja täältä. Tällä hetkellä edessäni ei Orvalia ole. Ei ainakaan vielä. Kellaristahan niitä löytyy muutamaakin eri vuosikertaa. En kuitenkaan lähde näitä rinnakkain vertailemaan, koska tiedän, että Reittausblogi tekee sen joka tapauksessa minua paremmin. Päntätkää sieltä. Selkeän ytimekkään sekä asiantuntevan analyysin voi käydä lukemassa Arden blogista, mutta sen sijaan Tuopillinen sekä Tuopin ääressä tarjoavat aina erikoisosaamisesta tinkimättä jotain aivan muuta (hymy takuu). Jaska ja Huurteinen kertovat aina tarkat speksit. Kaunis Humala sekä Musamies osaavat kirjoittamisen lisäksi napata komeat kuvat. Humalablogi esittää ammattimaiset asiansa porilaisella suorasukaisuudella. Samoin tekee Ölmönger, mutta lontoon murteella. Olutkoira valoittaa varmasti oluen historiallista puolta expertiyden rajamailla. Naisnäkökulmaa olutkulttuuriin tuovat omien blogiensa kautta Tyttö ja tuoppi, Punavuori Gourmet sekä Every Beer I Take. Sitten on tietenkin Bissebaroni. No se on Turusta, mutta kyllä sieltäkin Orvalia saa.
Edellä mainitut blogit ovat sellaisia, joita itse enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurailen. Tai itse asiassa Olutkoiraa en ole vielä kertaakaan lukenut, mutta hypetyksestä päätellen pitäisi. Alla muut yhteispostauksessa mukana olleet blogit:

http://beerspectives.blogspot.fi/

http://www.brewniverse.fi/

http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo

http://www.hankalaasiakas.fi/

http://loppasuut.blogspot.com/

http://mushimalt.blogspot.com/

http://www.oluttoverit.com/

http://parisanaaoluesta.fi/

http://www.pullollinen.fi/

http://viinihullu.blogspot.com/

Nyt suljen tietokoneen, avaan Orvalin (otan valokuvat, jotka liitän tähän heti aamulla) ja nautin siitä täydessä hiljaisuudessa kirjoittamatta tavun tavua. 

.

.

.

Hyvää uutta vuotta!