PKP Nordic Lager & Pacific Pale Ale

Tampereen tummimpien likvidien heimopäällikön Pyynikin Käsityöläispanimon vaaleat oluet ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta menneet enemmän tai vähemmän maalista ohi mitä ohuimmilta ovat ulkoisesti näyttäneet. Kyseisen panimon oluita voisi siis suoraan lainatakseni kuvailla kännissä keksityn suomennoksen sanoin, Mustat donkkaa tykimmin. Seuraavaksi lasissa kuitenkin nimenomaan näitä vaaleampia Tesomalaisia.

Nordic Lager (batch 2062) muistuttaa kaikin puolin itsenäisyyspäivän paikkeilla myynnissä olleen Pyynikin nelosboksin epäonnistuneen tuntuista Vaaleaa Juhlaolutta. Nordicissa on samankaltainen viljaisen hiivainen maltaisuus pinnassa ja simainen kokonaisuus maistuu makeasti liimaisen laimealta. Tölkin kylkeen on painettu perusallergeenitiedot kaiken maailman hieroglyfeillä, mutta viestituotteenakaan tölkin sisältö ei vakuuta. Pohjoismaalaisuus jättää suutuntuman kylmäksi, jollei kotikaljaisen orastavaa sahtimaisuutta oteta lukuun.

Pacific Pale Ale (batch 2074) tuoksuu ainakin Nordicin jälkeen mukavasti hedelmäisiltä humalilta. Suutuntumassa on kuitenkin aika paljon samaa kuin edeltävässä ja etenkin liimaisuus nostaa päätään ikävästi rapsakan, mutta tainnutetun humaloinnin helmoista. Tölkin assosioima trooppisuus jää aika lailla kuivaksi ja oasiksesta onanoiva oluthörhön sielu jää ilman kostuketta. Hiivaista hedelmää ilman humalan hekumaa nektariinisella greippimandariinitwistillä. En ole koskaan Fantakiljua maistanut, mutta hyvin onnistuneena se voisi olla jotain tämän kaltaista.

Beerbliotek / All In Brewing Whoop Ass!

Tölkin aukaisu on aikamoinen whoop, whoop. Neste ei ryöpsähdä liinoille, mutta kaataminen ottaa jonkin tovin, koska isokuplaisen valkeaa vaahtoa rönsyää lasin täydeltä kaato toisensa jälkeen. Rauhoituttuaan tyrskyn alta paljastuu sitruunamehuisen keltaista ja maitohappoisen miellyttävää ruotsalaista berliner weissea. Laktoosisen lempeä kokonaisuus on kaikkea mitä happamalta terassibisseltä voi odottaa. Prosentit ovat päiväkaljaisen matalalla eli kolmessa ja puolessa pinnassa, joten otetaanko kuumaan kesään heti kolme? Muutoin perfect, mutta hapokkuus ainakin tässä yksilössä överisti liian pinnalla. "Open a can of Whoop ass!" Tää oli muuten Pien´estä hey.

Ruotsi on taas maailmanmestari

Ruotsi meni ja niputti Sveitsin odotetun valitettavasti hopealle upeasta valkoristiläisten vastustelusta huolimatta. Tosin ei minulla sveitsiläistä olutta olisi kellarissa levännytkään, joten tähän tilanteeseen nyt sentään löytyy sopiva olut. Göteborgilaisen ex-sokeritehtaan tiloissa punnertavan Beerbliotekin lapsi Pale Ale Bobek Citra on hyvin sameaa ja nektariinisen paksua nestettä. Vaikka aiemmin aukaisemani tölkin sihauttaa pihamaan puolella, niin hedelmäisen trooppinen tuulahdus täyttää koko tilan naapurin kuusiaitaa myöten. Lasin pohjalle laskeutuu muutama hiivapartikkeli, mutta nämä takertuvat tonttiinsa lujasti enää sen kummemmin liemeen sekoittumatta. Sitruksinen citra tunkeutuu aistikanaviin vahvasti jo sierainten kautta, mutta suutuntuma vahvistaa loputkin epäröinnit jos niitä olisi jostain syystä aivonystyröihin jäänyt. Mangoisen makeaa ja kermaisen kelmeää olutta, jonka loppuliuku kelluu keväisen kevyiden metsämansikoiden aikaan saamassa euforiassa sekä flooraisessa balanssissa. Erittäin hyvä ellei täydellinen?

Kyseinen tölkki on peräisin Helsingin Pien´estä. Hinnasta ei ole muistikuvaa, mutta samainen olut kustantaa Alkossa 5,03€ ja Systembolagetissa lähes puolet vähemmän eli 26,90 SEK.

KimitoKeiky kotiolutkilpailu 2018

Keikyklubi ja Kimito Brewing kutsuvat Sinut kotiolutvirtuoosin jälleen mukaan avoimeen kilpailuun, jonka voittajaolut tullaan panemaan Kimito Brewingin laitteistolla yhdessä reseptin luojien kanssa. Samalla elämysmatkalla panimon Jonas Sahlberg tulee liidaamaan voittajaoluen tekijän/tekijät mielenkiintoisen informatiiviselle retkelle pienpanimon arkeen.
Lisäksi kilpailun kolme parasta olutta palkitaan Panimonurkan lahjakorteilla:
1. 100€
2. 50€
3. 20€

Juuri Sinä voit osallistua kilpailuun kunhan sinulla ei ole historiaa kaupallisen oluen valmistuksesta. Osallistumiseen tarvitset omalla reseptilläsi ja omilla laitteillasi valmistetun oluen. Olut saa edustaa mitä tahansa tyyliä (ei villihiivaa) alkoholivoimakkuudeltaan max. 6,5%. Voit osallistua kisaan myös useammalla kuin yhdellä oluella.

Kilpailuun voi ilmoittautua 30. kesäkuuta mennessä sähköpostilla keikyklubi(at)outlook.com otsikolla KimitoKeiky. Kerro sähköpostissa oman nimesi lisäksi kilpailuoluesi nimi, resepti, missä valmistat oluesi ja lyhyt kuvaus mitä pullosta pitäisi löytyä. Ilmoitamme näytteiden (kolme etiketöityä pulloa = min. 0,33l/pullo) toimitusosoitteen ilmoittautumisajan päätyttyä. Pullot voi toimittaa postitse tai henkilökohtaisesti tuomalla allekirjoittaneelle blogistille Porvooseen.

Kilpailuun osallistuvista pulloista tullaan julkaisemaan kuvia sekä sosiaalisessa mediassa että Keikyblogissa. Reseptit pidämme luonnollisesti salassa. Näytepullot tulee toimittaa annettujen ohjeiden mukaisesti 22.7. 2018 mennessä.

Kilpailun tulokset julkaistaan täällä Keikyblogissa elokuun loppuun mennessä. Somessa kilpailun hästäginä toimii #KimitoKeiky, jolla kilpailijat voivat tuoda esille esim. panon vaiheita ja kotipanimoidensa laitteistoja.

Valitsemme voittajan yhdessä Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa. Podiumin korkeimmalle jakkaralle päässyt kotiolut pannaan Kimito Brewingin panimolla 1000 litran suuruisena eränä ja tuote kohdennetaan mahdollisuuksien mukaan myyntiin ensisijaisesti kotioluen kotipaikkakunnan tai lähikuntien ravintoloihin. Viime vuoden voittajaolutta Lusin Savuista Alea oli hanamyynnissä mm. Lahdessa, Turussa, Espoossa, Joensuussa ja Porvoossa.

Tervetuloa mukaan kisaan!

Vuoden 2017 KimitoKeiky-kilpailun voittajat Sami Huuskonen ja Jani Flinkman oluen teossa.

Happamat headit ja viileät villit

Tuusulalainen CoolHead Brew aloitti ulosmyynnin panimollaan maaliskuun 17. päivä isoin elkein. Bussikuljetukset Helsingin keskustasta kulkivat sovitusti ja tarjolla oli uutuuksia sekä tuoreuksia. Itse ajelin paikalle lähinnä atmosfääriä ihmetelläkseni, mutta myös sadan pullon erä Maple Bourbon Barley Wineä kiinnosti huomattavissa määrin. Jonoa oli jo puolilta päivin kiitettävästi ja niinhän siinä lopulta kävi, että viimeiset barleyt meni minun takana jonossa seisseelle ratkaisevassa chicanessa oikealta ohi kirmanneelle nuorelle hipsterin alulle. Minulta säästyi siis enemmän rahaa naapuripanimon makuihin. 

Hapanta headia kuitenkin tarttui mukaan useampaa sorttia ja nyt sain vihdoin maisteltua nämä läpi. Täytyy myöntää, että toistaiseksi mieleni tekee ihan jotain muuta, vaikka maut jäivätkin käteen tai ainakin mieleen.

Gut To Be Good!  American Wild Ale 5,5%
Greippisen keltaista ja hämyisen sameaa setuuria. Vaahto dominoi ensiaskeleita, mutta laskeutuu lähes olemattomiin suhteellisen nopeasti. Sitruunamehuisen souri suutuntuma saa sysäyksensä jo tuoksusta ja jatkaa periaatteessa samoilla kiskoilla jälkimakuun saakka poskia pistellen. Kokonaisuus on valkoviinisen villi ja hedelmäisen hapokas. En tiedä, mutta hampaat tässä tuntuu sulavan mukana. Miten olisi neljänneslitran tölkki?

Deep Double Passion Imperial Gose 6%
Doping-näytteen layout kuultaa kirkkaan keltaisena valkoisen vaahdon värinässä. Tuoksussa on panimolle ominainen tropikkilataus, joka tunkeutuu takaraivoon kuin poikittainen maila badmintonissa. Laktoosinen liuku sitoo sitrushedelmät tiukkaan nippuun, mutta vapauttaa nämä valloilleen suutuntuman lopussa aiheuttaen pienimuotoisia hapannyrpistyksiä. Hampaiden kiille kestää tämän kuitenkin huomattavasti paremmin kuin wild alen, vaikka pehmentyvää purupintaa voi nytkin tunnustella. Tätäkin voisi nauttia desistä kahteen, mutta toki kolmasosa litranenkin uppoaa ihan soljuvasti. Juustojen ja salamin parinakin ihan osuvan erikoinen kombo.

Sea Betrayed Us 4,0%
Tämän nelivolttisen gosen nimi juontaa juurensa siitä, että panemisessa käytetyn mustekalan musteen oli tarkoitus värjätä olut eksoottisen pimeäksi. Toisin kävi ja lopputulos on tyylilajilleen perinteisemmin uskollisesti vaaleankeltainen. Venäläinen mustasuolakaan ei väriään luovuttanut, mutta louhii tiensä esiin hyvinkin vahvasti tuoksusta jälkimakuun. Suola- ja sitruunahappoa suoraan suoniin paikoin puistattavallakin potkulla ja vastenmielisellä velositeetillä. Antimaturoitunutta mansikkaa ja raakaa raparperia.

Raspberry Gose 4,0%
Todella kauniin punaista nestettä himalajan suolan tuomalla pinkillä twistillä. Värin taustalla kuitenkin litraa kohden käytetyt 150g vadelmaa. Tuoksu pinkittää samaa tuttua viileän pään linjaa kuten aikaisemmatkin tuusulalaiset suolaiset sourit. Happaman suutuntuman jälkeen makukokonaisuus sulautuu lempeämpään maastoon ja jälkiliukaskin on vadelmalimpparin että sitruspommin kanssa sopivassa balanssissa. Erittäin raikas, mutta samalla aavistuksen light.

Rowanberry Sour 4,0%
Pihlajanmarja hapan collaboraatio PCBC/SJT kanssa on ulkoisesti samean kadmiumista ilman sen kummempaa vaahtoa. Lasin pohjaan kasaantuu ektoplasman kaltaista lietettä. Tuoksu on jokseenkin epämiellyttävästi pistävän ureainen, eikä maullakaan liiemmin hurraamaan pääse. Puistattavaa puhuria ja kirvelevää kulumaa. Suuta kuivaa.